Mikään ei muutu, jos mitään ei muuta
Katson ulos lentokoneen ikkunasta useiden kilometrien korkeudessa ja mietin kahta viimeistä vuotta elämässäni. En olisi uskonut, että olen nyt tässä. Välillä katson hymyillen ympärilläni olevia ihmisiä, reilua kahtakymmentä työkaveriani. Minusta tuntuu, että voin sanoa olevani onnellisempi kuin koskaan aiemmin. Ja suurimmaksi osaksi se on tämän työn ansiota.
Vielä kaksi vuotta sitten itkin elämääni. Tuntui, että minulla ei ollut suuntaa, jota kohti kulkea. Tunsin olevani hukassa oravanpyörässä, kunnes yksi sähköpostiviesti muutti kaiken. Näin edessäni mahdollisuuden. Silloin päätin tekeväni kaikkeni sen eteen, vaikka tiesin, ettei siitä tule helppoa. Päämäärätietoisesti päätin, että minä haluan kokoaikaisesti töihin unelmieni työpaikkaan. Halusin päästä propagandalaiseksi.
Matka on ollut pitkä ja haastava. Oivalsin, että jos en muuta mitään elämässäni, niin en voi odottaa, että mikään muuttuisi. Näin tavoitteen kirkkaasti ja tiesin, että kun teen tarpeeksi töitä, joku päivä se palkitaan. Pitkän aikaa tein kahta työtä ollen aamut toimistolla ja illat kaupan kassalla aina yhteentoista asti. Vapaapäiviä oli harvoin. Ihmissuhde kariutui. Elämäni täyttyi ainoastaan työstä. En ehtinyt enkä jaksanut tehdä mitään muuta. Samalla huomasin, etten enää jaksanut ja pystynyt panostamaan tarpeeksi siihen, että pääsisin kohti päämäärääni. Niinpä päätin ottaa riskin ja irtisanoa itseni vakituisesta työstäni kaupan kassalla, joka oli tuttua ja turvallista, mutta joka pidemmän päälle teki minut onnettomaksi. Otin askeleen kohti tuntematonta ilman takuita mistään luottaen siihen, että kyllä minä pärjään, kävi miten kävi. Tiesin päätöksen olevan oikea, kun pelkkä ajatuskin aiemman työni lopettamisesta sai niin suuret perhoset vatsanpohjalle, etten yksinkertaisesti kestänyt sitä tunnetta enää pidempään.
Päätöksestäni on nyt kulunut vuosi enkä ole kertaakaan katunut sitä, päinvastoin. Matkani on edelleen kesken ja tavoitteet ovat muuttuneet ajan kuluessa. Opin joka päivä uutta, olen usein epämukavuusalueella, onnistun työssäni ja saan päivittäin kiitosta. Minulle tapahtuu asioita, joista sain aiemmin vain unelmoida. Tuntuu niin kaukaiselta, että joskus tilanne oli toisin ja tyydyin elämääni sellaisenaan. Elämme vain kerran, niin miksi käyttäisin sen tehden asioita, jotka eivät tee onnelliseksi. Aiemmin en ymmärtänyt miten suuri vaikutus koko elämään sillä on, että todella pitää työstään. Ennen tein töitä rahan vuoksi, mutta nyt koen, että raha on vain pieni osa kokonaisuutta. Tämä työ mahdollistaa kaiken kaikkiaan juuri sellaisen elämän kuin olen aina halunnut. Ja siitä olen äärimmäisen kiitollinen.
Tärkein asia, jonka olen parin viime vuoden aikana oppinut, on se, että vain itse voi muuttaa omaa elämäänsä. On turha odottaa muutosta, sillä todella suurella todennäköisyydellä mitään ei tapahdu vain itsestään. Muutos lähtee konkreettisesti tekemällä asioita toisin, menemällä pois omalta mukavuusalueeltaan. Se pelottaa, mutta on sen arvoista. Millainen olisit, jos saisit olla sinä? Mieti hetki, ja tee niitä muutoksia niin, että ne tukevat toiveitasi. Koska jos ei nyt, niin milloin? Älä jää odottamaan parempaa hetkeä, elämä on tässä ja nyt. Oletko valmis hukkaamaan vielä yhdenkin päivän elämästäsi ollen jotain muuta kuin oikeasti onnellinen?
