Elämän ja luovan suunnittelun sankareita

Kerroin hiljattain tarinan matkastani suunnittelijaksi parille uudelle työntekijällemme. Totesin heille, etten ole yhtä ruohonleikkuun täyteistä kesää lukuun ottamatta tehnyt mitään muuta kuin graafisen suunnittelijan töitä. Kliseisesti voisi sanoa, että olen kutsumusammatissani. Olen ollut pienestä pitäen kiinnostunut kuvataiteista ja piirtäminen oli lapsuudessani vahvasti läsnä – siihen kannustettiin. Kun kahdeksannella luokalla opintojen ohjauksen tunnilla käytiin läpi eri alojen ammatteja, kävi ilmi, että mainostoimistossa työskentelee henkilöitä ammattinimikkeellä AD. Päässäni syttyi lamppu, kun tajusin pystyväni yhdistämään taiteen ja työelämän. En voi sanoa, että olisin siitä hetkestä lähtien edennyt tuota ammattia kohti päämäärätietoisesti, mutta tein kuitenkin valintoja, jotka johtivat tähän pisteeseen. Matkan varrella minulle on jäänyt muutama sankari mieleen, joiden tekemistä ihailen. Tässä heistä viisi.

1. Oma vaarini
Hän oli oman elämänsä renessanssimies. Maalasi, veisti, soitti ja korjasi itse useimmat laitteet. Näin graafisen suunnittelijan näkökulmasta vaarin hienoimpia ominaisuuksia oli tekstaaminen perinteisellä tavalla ja kirjainten piirtäminen käsin. Hän oli ehkä jopa tiedostamattaan hyvin kiinnostunut typografiasta. Vaari valmisti paperista ja nahkasta uskomattoman hienoja onnitteluadresseja, joita päätyi aina valtionpäämiehiä myöden ympäri maailmaa. Hän teki itse metallista stanssit, joilla pakotti nahkaan koristekuvioita ja sen jälkeen jatkoi maalaamalla ja tekstaamalla suoraan nahalle. Lopputulos oli jotain uskomattoman hienoa. Vaari oli myös etevä öljyvärimaalari sekä haitaristi ja tekniikan miehenä hän kehittikin haitarin teknisiä ominaisuuksia eteenpäin. Vaari myös keksi nykyiset in-line-rullaluistimet, muttei valitettavasti pystynyt pitämään patenttia itsellään. Vaarille oli myöhemmässä elämässään kova paikka huomata, että käsien motoriikka ei enää toiminutkaan kuten hän olisi halunnut ja joutui luopumaan taiteen tekemisestä. Hieno ele itselleni oli se, kun vaari lahjoitti pensselinsä ja öljyvärinsä minulle. Harmittavan vähän tosin on tullut maalattua viime vuosina. Vaarin teoksissa toistui luontoaiheet niin maalauksissa kuin graafisemmissakin töissä. Kesämökkimme puusto inspiroi häntä ja vaahteranlehdet näkyivät töissä usein. Vaarin muistoksi toisen käteni tatuoinnissa on tuulessa lentäviä syksyisiä vaahteranlehtiä. Vaari oli vaatimaton, omaperäinen ja omapäinen mies, mutta kaikille ystävällinen. Vaarista ei ole kirjoitettu kirjaa, mutta täytyy sanoa, että hänen elämästään saisi kyllä koskettavan ja koomisen tarinakokoelman! Ai niin, vaari oli surkea valokuvaaja, joten sitä lahjaa en ole perinyt häneltä.

2. David Carson
Yhdeksänkymmentäluvun puolen välin paikkeilla törmäsin kaupan lehtihyllyllä Ray Guniin. Kyseinen julkaisu jotenkin avasi silmiäni typografialle ja sille, että lehdet ja muut painotuotteet voivat olla näyttäviä ja kokeellisia. Tuohon aikaan aloittelin suunnittelijan uraani ja kokeilin typografian rajoja Carsonin vaikutuksesta, kuten niin monet muutkin sen ajan nuoret suunnittelijat. Vaikka tuon aikakauden tyyli ei enää ole ajankohtainen, siitä kuitenkin jäi omaan tekemiseeni jonkinlainen pohjafilosofia ja rentous. Rajoja voi rikkoa ja itseään ei kannata keinotekoisesti rajoittaa.

3. Akseli Gallen-Kallela
Heti kärkeen minun täytyy todeta arvostavani Gallen-Kallelaa ainoastaan taiteilijana, en niinkään yksityishenkilönä hänen poliittisista mielipiteistään johtuen. Gallen-Kallela kuvasi suomalaisuutta tavalla, jota ei aiemmin oltu nähty. Hän yhdisti kansallisromanttisen graafisuuden hienosti maalaukseen ja rikkoi luovalla tavalla perinteitä. Arvostan häntä myös Kalevalan kuvittajana. Koru-Kalevalan puupiirrokset ovat inspiroineet minua hyvin pitkään ja pidän niitä jonkinlaisina suomalaisten heimokuvituksina. Pari niistä löytyykin tatuoituna selkääni juuri tuosta syystä.

4. David Bowie
Bowie ei ehkä ole paras esimerkki henkilöstä, jonka elämästä pitäisi ottaa mallia – mies ei nimittäin omien sanojensa mukaan muista 70-luvusta juuri mitään. Bowiessa minua kiehtoo sama asia, kuin näissä muissakin sankareissa. Nimittäin oman tien kulkeminen ja taiteen tekeminen omalla tavalla. Musiikin luomat tunnelmat inspiroivat minua ja kanavoin ne omaan tekemiseeni. Bowie on ollut minulle tärkeä artisti hyvin hyvin pitkään, vaikka välillä hän tuntuukin unohtuvan kaiken uuden musiikin jalkoihin. Hänen kameleonttimainen muuntautumisensa ja vaikutteiden käyttäminen omassa luomisessa on kiehtovaa. Bowie oli musiikkinsa lisäksi lahjakas piirtäjä ja maalari. Muusikkona ja kuvataiteilijana hän teki usein yhteistyötä muiden tekijöiden kanssa toteuttaen omaa visiotaan. Voisi ajatella, että hän oli taiteellisen työnsä AD tai luova johtaja.

5. Salvador Dalí
Iso D. Yksi ensimmäisistä taiteilijoista, josta kiinnostuin. Samalla inspiroiduin koko surrealistisesta liikkeestä. Huomaan usein piirtäväni orgaanisia surrealistisia muotoja. Ne tulevat jotenkin luontaisesti. Dalín vainoharhaisessa maailmassa on jotakin perin kiehtovaa. Nuorempana ostin kahdenlaisia taidekirjoja, fantasiataidetta ja Dalía. Molemmissa on jollain tavalla hyvin paljon samaa. Valon käyttöön on vaikuttanut vahvasti renessanssiajan taide ja Hollannin kulta-aika. Dalí ihali Veermeeriä ja De Chiricoa juurikin valon käytöstä, ja sen huomaa. Jostain syystä luulin aina Dalín töiden olevan suurikokoisia, mutta kerran tarkastellessani kirjoista teostietoja huomasin suurimman osan olevan vain vähän A4:ää suurempia. Totesin tämän myös omin silmin Dalí-museossa Espanjan Figueresissä. Toki hän maalasi suurempiakin töitä, mutta vain muutaman vuodessa.

Minulla ei ole suunnittelijana ehkä tyylillisesti selkeitä esikuvia, mutta henkisesti sitäkin enemmän. Suunnittelijana pitää pysyä jatkuvasti valppaana eikä tietyntyyppiseen tekemiseen pidä jumittua. Ajatus kuvavirran suodattumisesta itseni läpi tarttui mukaani DJ Shadow’n biisistä Building Steam With a Grain of Salt, jossa samplena on pätkiä rumpali George Marshin haastattelusta. Siinä hän puhuu itsestään rumpalina ja ikuisena rumpujen opiskelijana. Marsh kiteyttääkin biisin lopussa kokemuksensa sanoihin: “And I would like to able to continue. To let what is inside of me. Which is, which comes from all the music that I hear. I would like for that to come out. And it’s like, it’s not really me that’s coming. The music’s coming through me”. Huomaan omassa työssäni ja luomisessani toimivani samalla tavalla kuin Bowie. Suodatan visuaalisia ärsykkeitä oman filtterini läpi uusiksi kokonaisuuksiksi.

Inspiroidu DJ Shadow’n biisillä: https://www.youtube.com/watch?v=dcxsheROd3E