Viisas etsii viisautta, pölkkypää on löytänyt sen
Luin Stefan Einhornin kirjan Aidosti viisas. Kirja käsittee viisautta, viisauden käsitettä ja ongelman ratkaisua. Kirjassa esitetään kaksi tapaa ratkaista ongelmia: intuitiivinen ja analyyttinen.
Intuitiivinen ongelmanratkaisu perustuu tunteeseen oikeasta ratkaisusta. Käytännössä kuitenkin aivot yhdistelevät salamannopeasti jo koettuja ja tiedettyjä asioita yhteen, jolloin ongelma tuntuu ratkeavan lähes itsestään.
Analyyttinen ongelman ratkaisu perustuu viiteen askeleeseen:
- Oivallus ongelman omistamisesta
- Ongelman ja tavoitteen määrittely
- Analyysi
- Päätöksestä toimintaan
- Prosessista oppiminen
Käytännössä ensin pitää tiedostaa ongelma ja määritellä se, analysoida ratkaisuun liittyvät asiat, alkaa ratkaista ongelmaa ja päätyä ratkaisuun. Ja lopuksi analysoida vielä prosessi ja oppia.
Kaikki tämä pätee enemmän kuin hyvin työhäni visuaalisena suunnittelijana. Logosuunnittelua aloittaessani minulle tulee usein nopeasti jonkinlainen idea tai visio päähän. Se on välähdyksenomainen näkymä väreistä, muodoista, tekstityypeistä tai tyylin yleisfiiliksestä. Se ei ole kristallinkirkas ja selkeä vaan ennemminkin tunnelman tyylistä, jonka kaikkiin yksityiskohtiin ei pysty tarkentamaan. Hyvin intuitiivinen, mutta jollain tavalla vahva kokemus. Tuo välähdys tulee yleensä pian sen jälkeen kun olen keskustellut asiakkaan kanssa hänen toiveistaan ja siitä millaisena he haluavat yrityksensä näyttäytyvän. Tuon jälkeen saatan piirtää paperille nopean ja suurpiirteisen testin siitä toimiiko kompositio visioni osoittamalla tavalla. Jos idea toimii ajatellulla tavalla, jatkan toteutusta piirtämällä idean puhtaaksi tietokoneella. Jos idea ei toimi, aloitan analyyttisemman lähestymisen ongelmaan.
Siinä tapauksessa, että intuitiivinen idea ei toimi toivotulla tavalla tai toimeksianto ei välittömästi tuo ideaa päähän, alan analysoida asiakasta: sen henkeä ja kohderyhmää. Jos logo tai liikemerkki on sellainen, että se vaatii kuvittamista, ryhdyn usein ensimmäiseksi pohtia visuaalisia metaforia aiheelle. Teen päässäni jonkinlaista mindmappia asioista jotka liittyvät aiheeseen ja yritän löytää oivaltavan keinon esittää asian. Saatan kokeilla yhdistää parin ajatuskulun lopputulosta yhteen, jos ne eivät ole tarpeeksi vahvoja itsenäisinä. Tällaiset kokeilut saattavat avata aivan uuden ajatuksen ja johtaa kuningasideaan. Joskus pelkkä idea väristä tai tekstityypistä avaa ajatuslukon ja sopiva tyyli logolle löytyy helposti. Logon fontista minulla useimmiten on melko tarkka ajatus enkä käytä pitkiä aikoja sen etsimiseen. Selaan ainoastaan tietyn tyyppisiä fontteja kerrallaan enkä tee hakuammuntaa. Jos en löydä juuri sopivaa fonttia muokkaan mahdollisimman lähellä olevasta tarkoitukseen sopivan.
Analyyttiset prosessit ja niiden tulokset, niin positiiviset kuin negatiivisetkin, jäävät kokemuspankkiin ja nuo intuitiiviset kokemukset tulevat vahvemmiksi. Nuo prosessit kartuttavat ammatillista osaamista ja kokemusta ja ovat elintärkeä osa suunnittelijan kehittymisprosessia. Einhornin kirjassa lainataankin saksalaisen tiedemiehen Georg Christoph Lichtenbergin sanoja “Viisas etsii viisautta, pölkkypää on löytänyt sen.” Suunnittelijana voi aina tulla paremmaksi, muttei koskaan valmiiksi.
Kaiken kaikkiaan minulle logojen suunnittelu on samaan aikaan sekä intuitiivinen että analyyttinen kokemus. Käytän tietoisesti ja tiedostamatta molempia metodeja ratkoessani visuaalisia pulmia. Se on haastavaa mutta samalla erittäin antoisaa työtä. Tuota työtä toki helpottaa paljon asiakkaalta saatu hyvä briiffi ja sopiva määrä vapautta toteutuksen suhteen. Täysin vapaat kädet toteutuksen suhteen on samanlainen myytti kuin ilmainen lounas. Pienikin toive auttaa pääsemään käsiksi lopputulokseen nopeammin.
