Tunne kantaa

Moi!

Olen Sanna, luovan arvotoimisto Trustin uusi asiakkuuspäällikkö ja Seinäjoen yksikön vetäjä. Ennen Trustille siirtymistä toimin teknisen tukkukaupan markkinointi- ja viestintäpäällikkönä.

Tai hetkinen. Ehkä esittelen itseni sittenkin näin:

Olen Sanna Talvitie, puissakiipeilijä. Aloitin urani 9-vuotiaana. Silloin mikään ei ollut hienompaa kuin ostaa 5:llä markalla pussillinen vaaleanpunaisia, kirpeitä ufokarkkeja, kiivetä puunoksalle imeskelemään niitä yksi kerrallaan ja kuunnella puiden huminaa. Puussa saattoi vierähtää tovi jos toinenkin. Alas tullessa kitalaki oli rikkoutunut karkeista karheaksi, puunoksat ja runko olivat raapineet jalkoihin naarmuja, mutta mieli oli kirkas. Se oli täynnä uusia ajatuksia ja vapauden tunnetta.

Kumpi aloituksista oli kiinnostavampi? Kumpi kertoi enemmän? Kumpi herätti tunteita?

Meillä ihmisillä on kyky unohtaa listat ja tylsät faktat, mutta muistaa tilanteet ja niistä aiheutuneet tunteet. Siksi tunteilla on paikkansa myös liike-elämässä, kun aikaan halutaan saada jotain vaikuttavaa. Kylmien faktojen lisäksi tarvitaan tuttuuden tunnetta ja luottamusta herättäviä, uskottavia yksityiskohtia, joihin viestin vastaanottaja voi samaistua. Jaettujen kokemusten avulla myös tarpeet, toiveet ja ongelmat nivotaan yhteen helpommin ymmärrettäviksi ja käsiteltäviksi kokonaisuuksiksi. Tuotteen tarjoamat hyödytkään eivät puhuttele potentiaalista asiakasta, jos niitä ei tarjoilla yhdessä tunnekokemuksen kanssa. Asiat muuttuvat todeksi, kun ne koskettavat.

Miksi siis kerron itsestäni mieluummin puissakiipeilijänä kuin asiakkuuspäällikkönä? Koska uskon, että rakkauteni puissa kiipeilyyn kertoo minusta enemmän kuin työhistoriani ja tittelini. Uskon, että suhteeni ufokarkkeihin tekee minusta uskottavamman tunteiden puolestapuhujan. Uskon myös, että näin esiteltynä minuun on helpompi tutustua ja ruveta rakentamaan kanssani sellaista aitoa kumppanuutta sekä tunteita herättävää markkinointiviestintää, johon me Trustissa uskomme.

Myönnettäköön kuitenkin, etten enää kiipeile puissa. Jossain vaiheessa elämä maan pinnalla alkoi maistua ufokarkkeja makeammalta. Lopulta päätin laskeutua alaspäin myös Suomen kartalla: Ensin Pohjoisesta kohti etelää ja Tamperetta, sitten pariksikymmeneksi vuodeksi Etelä-Pohjanmaalle. Myönnettäköön myös, että eletyt vuodet ovat tehneet minusta vahvemman B2B-markkinointiviestinnän asiantuntijan kuin kiipeilijän.
Sitä tunnetta, jonka puuhun kiipeäminen minussa aiheutti, en kuitenkaan ole unohtanut. Joka torstai, kun Trustissa on karkkipäivä, vaaleanpunaiset ufot kuljettavat minut takaisin puun oksalle kuuntelemaan metsän huminaa ja tekevät minusta hetkeksi kirkasmielisen 9-vuotiaan. Niin vahva on tunne, että vuosienkin yli se jaksaa kantaa pientä kiipeilijää.