Sitä voisi sanoa riidaksi. Kaveri intoili kookosöljystä; minä jankkasin sen kovasta rasvasta. Lopulta hän voitti yhdellä lauseella: ”En usko kovan ja pehmeän rasvan jaotteluun.” Mitä siihen olisi sanonut, tiedeuskovaisena?
Peräti 45 % suomalaisista pitää ruokakeskustelun parhaana asiantuntijana omaa itseään, kertoo TNS Monitor Ruoka 2015 -tutkimus. Ravitsemussuosituksista samaa sanoo 29 %.
THL:n seurannan mukaan ravitsemussuositusten noudattaminen on laskussa, Itä-Suomea lukuun ottamatta. Tuskin kyse on siitä, että suomalaiset olisivat päättäneet syödä epäterveellisesti, vaan terveellisyys määritellään nyt itse. Meistä on tullut ruoan ja ravitsemuksen kokemusasiantuntijoita. Jos oma tuntemus ei osu suosituksen raameihin, suositus on väärässä ja tieteestä tulee mielipidekysymys.
Tavallaan tämä ravitsemustottelemattomuus on linjassa juuri niiden parjattujen suositusten kanssa. Ravitsemussuositushan on suunnattu ensisijaisesti väestölle, ei yksilölle. Yksilötasolla se antaa suuntaviivoja, ei määräyksiä.
Mutta kuinka kauan suositus vielä toimii peilinä omalle syömiselle? Milloin kukaan ei jaksa enää provosoitua, jos ravitsemustiede on eri mieltä kuin oma näkemys? Vaihtoehtoja on tulossa. Esimerkiksi Personalized Nutrition Project ja GutGuide ovat jo sen näköisiä, että yksilölliset suositukset taitavat olla arkea pikemmin kuin arvaakaan.