Menestyvä yritys tuntee merkityksensä
Jos haluaa tietää, millaista osaamista yrityksissä arvostetaan tällä hetkellä, kannattaa lukea työpaikkailmoituksia. Ainakin markkinointiviestinnän alan ilmoituksista käy ilmi, että tällä hetkellä uskotaan digiin, dataan ja sisältöön. Osaamisessa korostuvat sisällöntuotantovälineiden tuntemus ja jakelun hallinta. Hyvä tekijä osaa lukea numeraalista analytiikkaa ja tietää, mikä on hyvä bounce rate tai konversio.
Suomalaisen markkinoinnin lyhyt historia tarjoaa selityksen tälle välineintoilulle. Insinöörikansa oikeastaan innostui markkinoinnista vasta, kun siitä tuli itsetehtävää sekä käyrillä ja desimaaleilla mitattavaa. Siis karkeasti: ennen me teimme mullistavia innovaatioita ja huippulaatua kertomatta siitä kellekään, nyt pyrimme automatisoimaan ja optimoimaan siitä kertomisen anonyymisti verkossa. Ihan hyvä, mutta minun mielestäni vieläkään ei olla siellä, missä hyvin tehdyllä markkinointiviestinnällä olisi eniten annettavaa – yrityksen olemassaolon merkityksen kertomisessa ja vahvistamisessa.
”jatkossa tärkeää ei ole tieto eikä kyky oppia tietoa, sillä koneet tietävät ja osaavat, vaikka ne eivät hallitse inhimillisiä merkityksiä. Sen sijaan ihmiselle yhä tärkeämpiä taitoja ovat kyky ymmärtää merkityksiä, ratkaista ongelmia ja arvioida tiedon ja prosessien laatua kriittisesti,”
toteaa tulevaisuudentutkija Risto Linturi Helsingin Sanomien artikkelissa 22.1.21. Artikkeli käsittelee tulevaisuuden työpaikkoja ja huomauttaa, että data ei ehkä olekaan niin olennaista kuin juuri nyt annetaan ymmärtää, ei ainakaan sellaisenaan. Olennaisempaa on ymmärtää, mitä mikäkin merkitsee – jos edes merkitsee. Yhdeksi tulevaisuuden ammateista Linturi esittääkin faktantarkistajaa. Mitä enemmän meille tarjotaan (automatisoitua, optimoitua ja kohdennettua) informaatiota, sitä olennaisempaa on erottaa, mikä on totta ja millä on merkitystä. Tällaista osaamista ei työpaikkailmoituksissa kuitenkaan vielä etsitä. Ehkä pitäisi. Sillä kun ymmärtää millä on merkitystä ja mitä kannattaa mitata, ymmärtää myös, mikä on liiketoiminnan edellytysten kannalta kriittistä.
Helmikuun 4. päivä Nordea julkisti tuloksensa. Se oli hyvä, mutta tällä kertaa jättiosingot ja ennätystulos eivät olleetkaan uutisen kärki. Helsingin Sanomien analyysin mukaan merkittävintä oli Nordean viesti siitä, että se aikoo vähentää sijoitus- ja luottosalkkunsa hiilidioksidipäästöjä 40–50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 2019 tasoon verrattuna. Näin siksi, että maailma on vääjäämättä siirtymässä hiilineutraaliuteen ja se näkyy nyt jo taloudessa. Viime vuonna rahastoihin sijoitettujen varojen kasvusta 80 prosenttia suuntautui kestävyyskriteerien mukaan sijoittaviin rahastoihin. Samalla
”sijoittajat ja rahoittajat ovat yksinkertaisesti alkaneet pitää hiilidioksidipäästöistä riippuvaisten yritysten riskiä liian suurena. Ilmastonmuutoksen torjunnasta on toisaalta tullut hyvää liiketoimintaa,”
analyysissä todetaan. Siinä siteerataan myös maailman suurimman varainhoitajan Blackrockin toimitusjohtajaa Larry Finkiä, jonka mukaan jatkossa menestyvät ne, ”joilla on selkeä ja mitattava strategia siitä, miten ne toimivat hiilidioksidineutraalissa maailmassa”.
Jo nyt on selvää, että merkityksiä, syitä ja seurauksia ei enää pääse pakoon. Ei ainakaan, jos haluaa rakentaa liiketoiminnalleen myös tulevaisuutta. Siksi yrityksen kannalta arvokkaaksi viestinnän osaamiseksi kannattaa ymmärtää paljon muutakin kuin verkkoanalytiikan ymmärrys, kyky suoltaa sisältöjä ja hallita välineet. Niillä todellakin on vain välinearvo. Todellinen arvo sekä osakkeenomistajille että yhteiskunnalle rakennetaan miettimällä kriittisesti, onko meillä oikeasti tämän maailman kannalta merkityksellistä sanottavaa? Rakentaako tämä, mitä me nyt teemme, aidosti parempaa yhteiskuntaa? Kenelle tällä on merkitystä ja millaista? Mihin toimintamme ohjaa asiakkaitamme? Palveleeko se kestävää kehitystä?
Kun näihin kysymyksiin on vastannut rehellisesti itselleen, kasassa on sekä merkityksellisen yritystoiminnan että markkinointiviestinnän ainekset.
