Kuka kaipaa ravintolaa?
Keittiömestari Jeremy Goldfarb on saanut keskimäärin neljä tähteä yli 10 000 asiakkaalta. Kukaan heistä ei ole syönyt Goldfarbin salissa, sillä sellaista ei ole.
Goldfarbin ja kollegoiden keittiönä on yhdysvaltalainen startup nimeltä Munchery. Se toimittaa tunnissa kylmän annoksen – tietenkin verkosta tilatun – ja asiakas lämmittää aterian kotonaan. Nostamalla konseptinsa kärkeen keittiömestarit ja tuoreet raaka-aineet Munchery on luonut mielikuvan ravintolaruoasta, vaikka toisaalta konseptin voisi määritellä eineksiä valmistavaksi keskuskeittiöksi.
Tuoreella rahoituskierroksellaan 85 miljoonaa dollaria kerännyt Munchery on esimerkki siitä, kuinka digitalisaatio haastaa käsityksemme ravintolasta. Mikä oikeastaan on ravintola? Tarvitaanko ravintoloita?
Osa keittiömestareista on lähtenyt liikkeelle, mm. suomalaisen Foodiacin kautta voi tilata kokin kotiinsa. Maailmalla Kitchit ja Kitchensurfing ovat konseptoineet palvelunsa menu eikä kokit edellä.
Ovi käy toiseenkin suuntaan. Hotellialaa keikuttava Airbnb ei jää ainoaksi ilmiöksi, kun kodeista tulee jakamistalouden liiketoimintaa. Verkossa on ikuinen ravintolapäivä, sillä kotiravintoloita, tastingeja ja kursseja listaavia saitteja on pilvin pimein.
Meal Sharing tarjoaa kotiruokaa yli 450 kaupungissa, Berliinistä São Pauloon. Brysselissä kannattaa tsekata Bookalokal ja Italiassa Suppershare. Ja niin edelleen. Parhaiten idean kiteyttää komeilla annoskuvilla koreileva Feastly: odotettavissa on food with a story. Lupaus on kieltämättä tosi, sillä perusravintola saa konseptoida tarkasti yltääkseen vastaavaan aitouteen.
Entä miltä kuulostaisi pankkiautomaatin kaltainen ravintola-automaatti? Intialaisesta Foodboxista voi ostaa paikallisten ravintoloiden valmistamia, pakattuja annoksia. Maksu kortilla, niin kone tuuppaa ulos lämpimän aterian 90 sekunnissa. Chennain asemalla Foodboxin sanotaan myyvän 900 – 1 300 annosta päivässä.
Kuulostaa kamalalta. Mutta mikäpä siinä, jos ranskalaisetkin oppivat ostamaan uunituoretta patonkia seinästä 24/7.
