Kaikki erilaisia, kaikki tarpeellisia
Niin mainostoimistossa kuin muissakin työyhteisöissä ihmisten erilaisuus saattaa aiheuttaa haastavia tilanteita. Kun samaa projektia edistää tiimi, jossa on niin pikkutarkkoja pilkunviilaajia kuin suurpiirteisempiä sählääjiä, saattavat erilaiset näkökulmat synnyttää konflikteja tiimiläisten välille. Itsestään selviä, näkyviä erilaisuuden näkökulmia ovat esimerkiksi ikä ja sukupuoli. Sitten on olemassa astetta näkymättömämmän erilaisuuden taso, kuten koulutustausta ja erilaiset elämäntilanteet. Täysin näkymätöntä erilaisuutta taas synnyttävät ihmisten arvot, motivaatiot ja temperamentti. Ne määrittävät mihin henkilön huomio kiinnittyy – miten hän näkee ja kokee asiat.
Mutta miten erilaisuuden saa valjastettua työyhteisön voimavaraksi?
Kuuntelin mielenkiintoisen podcastin, jossa johtamisen valmentaja Sari Ajanko kertoo moninaisuustietoisesta johtajuudesta. (Voit kuunnella podcastin täältä). Ajanko käyttää mieluummin termiä moninaisuus kuin erilaisuus, sillä erilaisuuteen liittyy usein negatiivisia mielleyhtymiä. Erilaisuutta pidetään monesti asiana, jota pitää sietää tai ymmärtää. Ajanko korostaa, että moninaisuudella on kaksi puolta: se haastaa meitä työyhteisöissä mutta myös rikastuttaa ja ilahduttaa. Moninaisuus voikin olla parhaimmillaan sitä, että samassa työyhteisössä voidaan samanaikaisesti fanittaa sujuvasti sekä Marimekon kevään 2017 uutuusmaljakkoa, että Uuno Turhapuro -leffoja.
Moninaisuus laajentaa näkökulmia ja tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia. Omia työpäiviäni Propagandassa rikastaa se, että saan tehdä töitä sekä erilaisten kollegojen että asiakkaiden kanssa, jotka aina takuuvarmasti täydentävät omaa näkökulmaani. Aito kiinnostuminen toisen näkökulmasta, esimerkiksi kysymys ”Mikä sulle on tärkeää?” on niin työyhteisöissä kuin asiakastapaamissa hyödyllinen, sillä se edistää ajattelua ja lisää luovuutta. Projektipäällikön näkökulmasta onkin erityisen tärkeää, että oma näkökulma värittyy, sillä on todella arvokasta saada huomioiduksi sekä asiakkaan että suunnittelijoiden ja tekstintuottajien näkökulmat. Ajanko painottaakin, että moninaisuus tuo turvaa ja suojaa meitä liian yksipuolisiin näkökulmiin perustuvilta päätöksiltä.
Projektipäällikön työssä tulee viikoittain eteen hetkiä, jolloin joku haastaa tai jokin asia saattaa tuntua vaikealta. Tällaisissa tilanteissa yksi ratkaisuväline on moninaisuuden näkökulma: se että kokeilee asettautua vastapuolen tilanteeseen ja pyrkii näkemään asiat hänen näkökulmastaan. Tällä tavoin pystyy lisäämään sekä itsetuntemustaan että ihmistuntemustaan, joista molemmista on suunnaton hyöty ainakin omassa työssäni ja joista Ajankon mukaan syntyy työmenestyksen ratkaisevin tekijä, tunneäly.
Jos kiinnostuit moninaisuuden roolista työyhteisöissä ja haluat oppia siitä lisää, kannattaa hankkia luettavaksi Sari Ajankon kirjoittama kirja Moninaisuuden johtaminen – ytimessä johtajan itsetuntemus (Suomen Liikekirjat, 2016). Kirjailija suosittelee kirjaa ihan kaikille, riippumatta siitä mikä oma työtehtävä on – jokainen johtaa vähintään itseään ja erilaisia projekteja, joissa toimii.
